Olen Emmi, 30-vuotias aktiivinen koiraharrastaja ja sivutoiminen kirjailija Oulusta, jossa asun tällä hetkellä kahden bordercollieni kanssa. Olen kotoisin Kuusamosta ja päädyin Tampereen ja Espanjan kautta takaisin juurilleni Pohjois-Suomeen loppuvuodesta 2023.

Bc-maailmassa olen ollut 14 vuotta – lähes puolet elämästäni siis – ja haaveillut kasvattamisesta melkein alusta saakka, mutta minulla ei tähän asti ole ollut sopivaa jalostuskoiraa. Ei niinkään koirien itsensä vuoksi vaan niiden sukurasitteiden. Kasvattajan peruskurssin suoritin marraskuussa 2023 ja kennelnimi Flaming Finn minulle myönnettiin helmikuussa 2024.

Flaming Finn tarkoittaa suomennettuna liekehtivää suomalaista ja se onkin mielestäni varsin osuva nimi tälle tulisieluiselle rodulle, jossa virtaa ja vauhtia riittää!

Sain ensimmäisen oman koirani, karjalankarhukoira Korpisoturin Helmin kesällä 2003 ollessani vasta yhdeksänvuotias. Nuoresta iästäni huolimatta hoidin Helmin lähes täysin yksin enkä juuri kaivannut vanhempien apua. Helmi tuli meille kilometrin päästä tuttavaperheeltämme yhteisomistukseen, kun olimme käyneet pentuja muutaman kerran katsomassa ja aloin kinuta omaa pentua. Lopulta lupa pentuun tuli ja halusin juuri Helmin, pennun, jonka otsassa oli valkoinen helmikuvio. Ensimmäisinä koiranomistajan vuosina intoa oli enemmän kuin taitoa, ja Helmi itsepäisenä ja villinä koirana toi paljon äksöniä elämäämme ja muun muassa karkasi harva se päivä. Luin paljon koirakirjoja- ja lehtiä ja imin itseeni runsaasti koiratietoutta, ja niinpä jo varsin nuorena tiesin kaikenlaista ja olin muun muassa taitava tunnistamaan rotuja. Helmi oli pääasiassa kotikoirana ja vuonna 2007 se siirtyi kokonaan minun omistukseeni. Lenkkeilin Helmin kanssa paljon ja vähän vanhempana innostuin opettamaan sille monenlaisia temppuja. Siitä sain kipinän koirankoulutukseen ja koiraharrastuksiin.

Yläkouluikäisenä aloin haaveilemaan toisesta koirasta ja pitkään rotuna kiinnosti erityisesti suomenlapinkoira. 14-vuotiaana kiinnostus vaihtui bordercollieen ja päätin, että siinä on minun rotuni. Bortsussa kiehtoi sopiva koko, kaunis ulkonäkö, aktiivinen luonne ja hyvät koulutus- ja harrastusominaisuudet. Vanhemmat vastustivat sisäkoiran hankintaa allergian takia, mutta lopulta sain toiseen koiraan luvan ja niin vuonna 2010 aloin etsimään sopivaa kasvattajaa ja pentuetta. En silloin tiennyt, että bordercollie oli erittäin kysytty koiraharrastajien keskuudessa ja noussut lähestulkoon muotirotujen joukkoon Suomessa – minä olin rotuun päätynyt siksi, että se vaikutti minulle sopivimmalta. Käytin pennun etsintään sekä tiedonkeruuseen kaiken vapaa-aikani ja kirjoittelin ja soittelin kasvattajien kanssa, mutta nuorena ja kokemattomana en ymmärrettävästi ollut kärkisijoilla kotiehdokkaaksi, vaikka minut otettiinkin hyvin bortsumaailmassa vastaan ja monet kasvattajat väläyttelivät vihreää valoa. Monien vaiheiden jälkeen onnisti ja maaliskuussa 2011 ollessani lukion ensimmäisellä meille muutti ihana ja pörröinen näyttelylinjainen Misti (Borderluck's The Pink's In Town).

Mistiin käytin kaiken intoni ja tarmoni, jota olin itseeni kerännyt. Sosiaalistin ja koulutin sitä minkä kerkesin, aluksi varmasti liikaakin. Toko oli pitkään koiraharrastuslajeista lempparini, mutta innostuin kovasti myös agilitystä, minkä lisäksi kokeilimme Mistin kanssa hakua ja jälkeäkin. Vuonna 2014 muutin Helmin ja Mistin kanssa Tampereelle opiskelemaan ja siellä lajivalikoimaamme Mistin kanssa jäi toko ja agility, joita treenasimme ja kisasimme aktiivisesti.

Helmi kuoli yllättäen syyskuussa 2015 ja olin alkanut samana kesänä varovaisesti tutkailla bc-pentueita, sillä olin sen verran innokas harrastaja, että ajattelin kahden harrastuskoiran olevan minulle hyvä määrä. Misti oli melko rauhallinen eikä jaksanut suuria treenimääriä, vaikka se oppivainen, innokas ja helposti motivoitava yksilö olikin. Misti opetti minulle paljon ja oli täydellinen ensimmäinen harrastuskoira, jonka kanssa seikkailimme siellä täällä ja kokeilimme ja teimme paljon!

Agilityssä noin viisivuotiaana Mistille hiipi selittämättömiä hyppyongelmia, joiden syytä yritettiin selvittää ja tutkia tuloksetta. Meillä meni silloin agilityssä tuloksellisesti hyvin, teimme paljon nollia, olimme saaneet ensimmäisen agilitysertin ja kävimme myös SM-kisoissa, mutta ongelmille ei tullut loppua ja jouduin surullisin mielin lopettamaan lajin Mistin kanssa. Niinpä keskityimme tokoon, jossa asetin tavoitteeksi Suomen Tottelevaisuusvalion arvon, jonka Misti saikin kesällä 2019. Sen jälkeen vielä rallytokoilimme jonkin verran ennen kuin päästin Mistin kokonaan eläkkeelle ja lähdimme Espanjaan. Misti piti lopettaa kesällä 2023 uusiutuneen vatsaontelokasvaimen vuoksi.

Nykyään minulla on kaksi työlinjaista bordercollieta: 7-vuotias Metka (Cafú) ja 4-vuotias Leija (Misty Highland Nonstop), joista voit lukea lisää niiden omalta sivulta.