Metka (Cafú)

bordercollie, narttu

• Syntymäaika: 29.6.2016
• Väri: ruskeavalkoinen
  
• Isä: Kinloch Kuje
• Emä: FI TVA Overdo Wave
• Lonkat: A/A
• Kyynärpäät: 0/0
• Selkä: VA1, LTV0
• Olkapäät: terve/terve (epävirallisesti)
• Silmät: terveet 05/2018
  
• Säkäkorkeus: 48 cm
• Paino: 15 kg
• Agility: SL3, SERT-A x 1, SERT-H x 1
• Toko: VOI1, TK1
  
• Näyttelyt: H
• Kasvattaja: Katri Mure, Tampere

Metka Koiranetissä

Metka tuli toiseksi harrastuskoirakseni ja bordercolliekseni ja olin tullut siihen tulokseen, että haluan työlinjaisen bortsun niiden yleisesti ottaen sporttisemman rakenteen ja parempien käyttöominaisuuksien vuoksi. Tykästyin yhdeksän pennun joukosta erityisesti Metkaan, sillä se vaikutti tasapainoiselta ja hillityltä ja lopulta sain lempipentuni.

Metka on ollut pienestä pitäen totinen työnarkomaani. Se on jo muutaman kuukauden ikäisenä tapittanut perusasennossa minua odottavasti vakavalla työkoiran ilmeellään. Metkalle työnteko on tärkeintä ja kaikki muu tulee sen jälkeen. Se on loputtoman innokas ja yritteliäs ja jaksaa hirvittävän määrän toistoja. Metka rakastaa leluja ja leikkimistä ja ruoka kelpaa sille palkkana huonosti, se voi suorastaan sylkeä namit suustaan. Välttämättä Metka ei edes tarvitse palkkaa, sillä tekeminen on sille itsessään palkitsevaa, mistä syystä esimerkiksi palkattomat tokokokeet eivät ole olleet sille koskaan ongelmallisia. Tokokoirana Metka on erityisen hyvä: nopea, sähäkkä, oppivainen ja näyttävä, mutta sen verran innokas, että se voi esimerkiksi ennakoida, poikittaa tai edistää seuraamisessa taikka säheltää tunnistusnoudossa. Tuloksia sen kanssa on saanut helposti ja siitä saisi vielä paljon paremman tokokoiran, jos vain itselläni olisi lajin suhteen enemmän motivaatiota.

Agilitykoirana Metka lukeutuu varmaankin Suomen nopeimpiin ja tekeekin lähestulkoon aina kisojen kärkiajan. Valitettavasti vauhti ei korjaa virheitä, joten tulosten osalta agilityuramme ei ole ollut häävi. Metka on valtavan nopea, lukee herkästi ohjausta, mutta tekee toisaalta myös omia päätöksiä ja roiskii menemään, joten varsin usein rimoja tippuu, kontaktit suoritetaan puutteellisesti ja ajaudutaan väärille esteille. Mistin jälkeen Metka on ollut minulle todellinen haaste agilityn suhteen ja olen joutunut kehittymään paljon sekä miettimään virheiden syitä. Olen kuitenkin myös kiitollinen, sillä olen oppinut lajista lisää ja opetellut Metkan kautta ohjaamaan salamannopeaa koiraa, vaikka emme olekaan koskaan oikein löytäneet agilityradalla yhteistä säveltä ja harmoniaa. Kahdella sanalla agilityn suhteen kuvailisin Metkaa voimakkaaksi ja liukkaaksi, mikä on haastava yhdistelmä. 

Luonteeltaan Metka on äärimmäisen kiltti ja helppo ja olenkin sanonut, että jokaisen tulisi omistaa Metkan kaltainen koira. Se on erittäin ystävällinen, avoin ja kotioloissa rauhallinen. Metka tulee kaikkien kanssa toimeen, hengailee pääasiassa itsekseen, on huomaamaton mutta tarvittaessa paikalla eikä se tee itsestään numeroa. Se elää omassa (työkoiran) kuplassaan eikä oikein koskaan ihmettele mitään tai ole sillä tavalla utelias. Metka vain on.

Kiltteys on kuitenkin tuonut mukanaan sen, että Metka saattaa antaa muiden koirien polkea itseään. Jos Metka eläisi luonnossa vapaana, kuolisi se luultavasti nälkään antaen muiden syödä ruokansa. Metka on pehmeä ja herkkä koira, mutta koska sen työmoottori on niin suuri, ei se paineistu tai ota itseensä, vaan yrittää ja yrittää. Metka on maaninen ja kiihkeä ja huumorintajua sillä ei oikeastaan ole. Kaiken kaikkiaan se on sympaattinen ja erikoislaatuinen koira.

Metkaa ei ole käytetty jalostukseen ennen kaikkea siitä syystä, että sen lähisuvussa ja pentueessa esiintyy ocd:ta ja epilepsiaa. Metka on ollut muuten terve, mutta pieniä tapaturmia sille on sattunut ja se on säännöllisesti telonut joko varpaansa, anturansa tai kyntensä ja sen muutamissa sisaruksissa on ilmennyt samanlaisia heikkouksia. Voikin sanoa, ettei Metka ole fyysisesti kovin kestävä koira. Marraskuussa 2023 Metkan molempien etujalkojen varpaissa todettiin nivelrikkoa, joten Metkan agilityuran tulevaisuus on epävarma ja jouduimme keventämään/vähentämään treenaamista ja katsomaan miten kroppa kestää, koska mieli kaipaa työtä. Metkan kanssa harrastetaan edelleen agilityä ja hieman tokoa. Pari kertaa on kokeiltu paimennusta, johon koiralla selkeästi olisi kykyjä.

Leija (Misty Highland Nonstop)

bordercollie, narttu

• Syntymäaika: 6.11.2019
  
• Väri: mustavalkoinen
  
• Isä: SE TVA Look
• Emä: Misty Highland Sugi
• Lonkat: A/A
• Kyynärpäät: 0/0
• Selkä: VA0, LTV0
• Olkapäät: terve/terve
• Silmät: uvean kysta vasemmassa silmässä (ei haittaa koiraa eikä vaikuta jalostukseen)
• Geenitestit: EAOD kantaja, muilta osin normaali: https://www.wisdompanel.com/app/s/mw8pyhg 
• Säkäkorkeus: 47 cm
• Paino: 14 kg
• Agility: SL2
  
• Näyttelyt: H
• Kasvattaja: Miriam Golebiewska, Puola

Leija Koiranetissä

Leija on ensimmäinen tuontikoirani. Se tuli kolmanneksi bordercollieksi siinä vaiheessa, kun Misti alkoi lähestyä eläkeikää eikä tehnyt enää agilityä ja Metka taas teloi itsensä ja saikutti turhauttavan usein. Suomessa ei oikein vaikuttanut olevan mieluisia pentueita ja niinpä katselin ulkomaiden tarjontaa. Toiveena oli tuontinarttu myös siitä syystä, että haaveilin yhä edelleen kasvattamisesta ja ulkomailta tuodun koiran kautta saisi vierasta verta Suomen bc-kantaan. Eräässä Facebook-ryhmässä vastaan tuli Leijan pentue ja se vaikutti kiinnostavalta. Laitoin kasvattajalle viestiä, jäin odottamaan pentueen syntymää ja alun perin minulle ei pentua riittänyt. Peruutuksen vuoksi tilanne muuttui ja sain hakea Leijan kotiin tammikuussa 2020 Puolan Gdanskista.

Leija omaa vahvan luonteen ja sitä voisi kutsua tuliseksi ja hiukan kovapäiseksikin. Vieläkin kypsässä neljän vuoden iässä sille pitää toisinaan sanoa uudelleen tai painokkaammin, että sana menee perille. Leija on arjessa kohtalaisen pehmeä, mutta harrastuksissa enemmän kova ja kiihkeä. Se on luonteeltaan innokas, suuren työmoottorin omaava, tasapainoinen, hyvähermoinen ja avoin koira ja säilyttänyt lapsekkuuden, mikä on minusta hauskaa. Leija ei ole Metkan tapaan tosikko vaan varsin huumorintajuinen hassuttelija ja sille saa nauraa harva se päivä. Mielestäni Leija onkin semmoinen "peruskoira": touhukas, utelias, leikkisä ja ihmisläheinen. Se on kotikoirana äärimmäisen helppo ja huomaamaton ja enimmäkseen nukkuu, toisinaan leikkii itsekseen. Leijalla on kuitenkin paha tapa puuttua muiden koirien tekemisiin ja "sanoa sanottavansa". Jos Leija eläisi luonnossa, olisi se varmaankin joku alfanaaras, joka lisääntyisi ja omistaisi kaikki resurssit.

Ihmisiä kohtaan Leija on erittäin ystävällinen ja avoin, suoranainen lellikki, mutta koirien suhteen ei kovinkaan sosiaalinen. Muina "huonoina" ominaisuuksina sanoisin hienoisen terävyyden ja reaktiivisuuden, jotka ovat rodussa viime vuosina yleistyneet, vaikkakaan se ei ole toivottavaa. Leija reagoi herkästi tiettyihin ärsykkeisiin ja saattaa muun muassa hihnassa ollessaan vastata rähjääville koirille, ellei sille anna nameja reagoimattomuudesta. Sen kanssa on silti vaivatonta liikkua missä vain ja viedä mihin tahansa, eivätkä mitkään tilanteet jää Leijalle päälle. Leija voi rynnätä riistan perään näkölähdöllä, mutta nykyään sen saa aika hyvin kutsumalla takaisin. Lenkeillä neiti on kova käyttämään nenäänsä ja voi irrota hyvinkin kauas. Leija on Metkan tapaan asunut 1,5 vuotta elämästään Espanjan vilinässä, jossa on jatkuvasti ärsykkeitä, ääniä, ihmisiä ja muita koiria ja se on matkustanut neljä kertaa lentokoneen ruumassakin. Elimme Espanjassa kaupunkiolosuhteissa lämpimässä ilmastossa pääasiassa lenkkeillen eikä koirilla ollut siellä ikinä mitään ongelmia ja ne olivat samanlaisia kuin Suomessakin. Olen siis varsin tyytyväinen Leijan hermorakenteeseen ja sopeutumiskykyyn.

Leija on myös ollut tähän saakka täysin terve eikä sille ole sattunut pienintäkään tapaturmaa tai sairastumista (kopkop), mutta ilmeisesti jonkin iskun seurauksena yksi sen etuhampaista tummui ja "kuoli" ja se piti poistaa keväällä 2024. Leija on aina ollut kaikkiruokainen ja hyvämahainen ja muutenkin pysynyt kunnossa. Leijan vasemmassa silmässä on uvean kysta; pikkuruinen, läpinäkyvä ja liikehtivä ruskea pallo, joka sijainnistaan johtuen ei varmastikaan vaikuta koiran näkökykyyn tai vaivaa Leijaa muutenkaan eikä sillä ole vaikutusta jalostuskäyttöön, kunhan uroksella ei samaista muutosta ole. Kysta voi jossain vaiheessa myös hävitä. 

Mainittakoon vielä, että kesällä 2023 Leija kuuli normi lenkkireitillämme laukauksen aivan yllättäen, aivan läheltä, jota se säikähti ja on sen jälkeen ahdistunut kuullessaan laukauksia muistuttavia ääniä. Samana vuonna Fuengirolassa kesken iltalenkin aivan vierestämme rannalta laukaistiin ilotulitus odottamattomana aikana ja Leija säikähti sitä. Ennen näitä episodeja Leija ei ollut reagoinut mihinkään ääniin, joten uskoisin, että nuo todella yllättäen ja läheltä tulleet pamahdukset säikäyttivät sen perinpohjaisesti. Olen paljon pohtinut asiaa, mutta en tässä tapauksessa - näin myöhään esiin tullessaan ja kahden ääripäätapauksen jälkeen - usko perinnölliseen ääniherkkyyteen eikä käytös ole yleistynyt muihin ääniin. Joka tapauksessa tämä herkkyys laukausten ja rakettien suhteen ei vaikuta elämäämme, mutta on hyvä kuitenkin avoimesti tuoda asia ilmi. 

Harrastuskoirana Leija on huikean hyvä, kenties tähän astisista omista koiristani paras. Leijan kanssa on nuorena tehty tokon alkeita ja siitä olisi varmasti tullut kiva tokokoira, jos minä vielä haluaisin lajia harrastaa. Siispä Leija on kunnostautunut agilityssä ja on siinä upea! Se on erittäin nopea, liikkuu kauniisti ja vaivattomasti, kääntyy pennin päällä, kiihdyttää nopeasti ja hyppää helposti. Kaikesta tästä huolimatta se on melko huolellinen ja järkevä, joten sen kanssa on suuri ilo harrastaa ja kilpailla. Leija onkin oma timanttinen pikkukiiturini <3 Se on energinen, yritteliäs, tekee aina innokkaasti eikä koskaan luovuta, paineistu tai ahdistu, oppii nopeasti, on keskittymiskykyinen, leikkii raivokkaasti leluilla ja on ahne myös namipalkan suhteen. Leija kuuluu äänekkäisiin agilitykoiriin ja suorittaessaan haukkuu/kiljuu. Kilpailutilanteessa se on kiihkeämpi kuin treeneissä, mutta muutoin ympäristömuutokset eivät vaikuta Leijan tekemiseen. Olemme kisanneet vielä melko vähän, sillä pari vuotta meni Espanjassa, mutta olemme toki taas Suomeen asetuttuamme aktivoituneet silläkin saralla. Jos kuvailisin Leijaa agilitykoirana kahdella sanalla, olisivat ne varmaankin kevyt ja nopea.

Paimennusta Leijan kanssa on kokeiltu pari kertaa ja se lähti melko luonnostaan kokoamaan lampaita ja tuomaan niitä ohjaajalle. Selkeästi sillä oli hommaan kiinnostusta ja taipumusta ja olisi mukava päästä paimentelemaan säännöllisesti.