Metka (Cafú)

bordercollie, narttu

  • Syntymäaika: 29.6.2016
  • Väri: ruskeavalkoinen
  • Isä: Kinloch Kuje
  • Emä: FI TVA Overdo Wave
  • Lonkat: A/A
  • Kyynärpäät: 0/0
  • Selkä: VA1, LTV0
  • Olkapäät: terve/terve (epävirallisesti)
  • Silmät: terveet 05/2018
  • Säkäkorkeus: 48 cm
  • Paino: 15 kg
  • Agility: SL3, SERT-A x 1, SERT-H x 1
  • Toko: VOI1, TK1
  • Näyttelyt: H
  • Kasvattaja: Katri Mure, Tampere

Metka Koiranetissä

Metka tuli toiseksi harrastuskoirakseni ja bordercolliekseni ja olin tullut siihen tulokseen, että haluan työlinjaisen bortsun niiden yleisesti ottaen sporttisemman rakenteen ja parempien käyttöominaisuuksien vuoksi. Tykästyin yhdeksän pennun joukosta erityisesti Metkaan, sillä se vaikutti tasapainoiselta ja hillityltä ja lopulta sain lempipentuni.

Metka on ollut pienestä pitäen totinen työnarkomaani. Se on jo muutaman kuukauden ikäisenä tapittanut perusasennossa minua odottavasti vakavalla työkoiran ilmeellään. Metkalle työnteko on tärkeintä ja kaikki muu tulee sen jälkeen: se ei ole oikeastaan ihmisen koira ja ihminen onkin pääasiassa tekemisen tarjoaja ja mahdollistaja. Metka on loputtoman innokas ja yritteliäs ja jaksaa hirvittävän määrän toistoja. Se rakastaa leluja ja leikkimistä ja ruoka kelpaa sille palkkana huonosti voiden suorastaan sylkeä namit suustaan. Välttämättä Metka ei edes tarvitse palkkaa, sillä tekeminen on sille itsessään palkitsevaa, mistä syystä esimerkiksi palkattomat tokokokeet eivät ole olleet sille koskaan ongelmallisia. Tokokoirana Metka on erityisen hyvä: nopea, sähäkkä, oppivainen ja näyttävä, mutta sen verran innokas, että se voi esimerkiksi ennakoida, poikittaa tai edistää seuraamisessa taikka säheltää tunnistusnoudossa. Tuloksia sen kanssa on saanut helposti ja siitä saisi vielä paljon paremman tokokoiran, jos vain itselläni olisi lajin suhteen enemmän motivaatiota.

Agilitykoirana Metka on suorastaan luvattoman nopea, mutta koska vauhti ei korjaa virheitä, tulosten osalta agilityuramme ei ole ollut häävi. Metka on kokoisekseen pitkälaukkainen, lukee herkästi ohjausta, mutta tekee paljon myös omia päätöksiä. Sille jää helposti luuppi päälle ja se pitää päästä katkaisemaan. Metka on vähän semmoinen roiskija, joten varsin usein rimoja tippuu, kontaktit suoritetaan puutteellisesti ja ajaudutaan väärille esteille. Mistin jälkeen Metka on ollut minulle todellinen haaste agilityn suhteen ja olen joutunut kehittymään paljon sekä miettimään virheiden syitä. Olen kuitenkin myös kiitollinen, sillä olen oppinut lajista lisää ja opetellut Metkan kautta ohjaamaan salamannopeaa koiraa, vaikka emme olekaan koskaan oikein löytäneet agilityradalla yhteistä säveltä ja harmoniaa. Kahdella sanalla agilityn suhteen kuvailisin Metkaa voimakkaaksi ja liukkaaksi, mikä on haastava yhdistelmä. 

Luonteeltaan Metka on äärimmäisen kiltti ja helppo ja olenkin sanonut, että jokaisen tulisi joskus omistaa Metkan kaltainen koira. Se on erittäin ystävällinen, avoin ja kotioloissa rauhallinen ja usein omissa oloissaan viihtyvä. Metka tulee kaikkien kanssa toimeen, hengailee pääasiassa itsekseen, on huomaamaton mutta tarvittaessa paikalla eikä tee itsestään numeroa. Se elää omassa (työkoiran) kuplassaan eikä oikein koskaan ihmettele mitään tai ole sillä tavalla utelias. Metka vain on.

Kiltteys on kuitenkin tuonut mukanaan sen, että Metka saattaa antaa muiden koirien polkea itseään. Jos Metka eläisi luonnossa vapaana, kuolisi se luultavasti nälkään antaen muiden syödä ruokansa. Metka on pehmeä ja herkkä koira, mutta koska sen työmoottori on niin suuri, ei se oikeastaan paineistu tai ota itseensä, vaan yrittää ja yrittää. Metka on maaninen ja kiihkeä ja huumorintajua sillä ei oikeastaan ole. Kaiken kaikkiaan se on sympaattinen ja erikoislaatuinen koira.

Metkaa ei ole käytetty jalostukseen ennen kaikkea siitä syystä, että sen lähisuvussa ja pentueessa esiintyy ocd:ta ja epilepsiaa. Metka on ollut muuten terve, mutta pieniä tapaturmia sille on sattunut ja se on säännöllisesti telonut joko varpaansa, anturansa tai kyntensä ja sen muutamissa sisaruksissa on ilmennyt samanlaisia heikkouksia. Voikin sanoa, ettei Metka ole fyysisesti kovin kestävä koira. Marraskuussa 2023 Metkan molempien etujalkojen varpaissa todettiin nivelrikkoa ja aloin keventämään/vähentämään treenaamista ja katsomaan miten kroppa kestää, koska mieli kaipaa työtä. Metkan kanssa harrastetaan edelleen agilityä ja hieman tokoa. Pari kertaa on kokeiltu paimennusta, johon koiralla selkeästi olisi kykyjä.

Leija (Misty Highland Nonstop)

bordercollie, narttu

  • Syntymäaika: 6.11.2019
  • Väri: mustavalkoinen
  • Isä: SE TVA Look
  • Emä: Misty Highland Sugi
  • Lonkat: A/A
  • Kyynärpäät: 0/0
  • Selkä: VA0, LTV0
  • Olkapäät: terve/terve
  • Silmät: uvean kysta vasemmassa silmässä (ei haittaa koiraa eikä vaikuta jalostukseen)
  • Geenitestit: EAOD kantaja, muilta osin normaali: https://www.wisdompanel.com/app/s/mw8pyhg 
  • Säkäkorkeus: 46 cm
  • Paino: 14 kg
  • Agility: SL2/3
  • Näyttelyt: H
  • Kasvattaja: Miriam Golebiewska, Puola

Leija Koiranetissä

Leija on ensimmäinen tuontikoirani. Se tuli kolmanneksi bordercollieksi siinä vaiheessa, kun Misti alkoi lähestyä eläkeikää eikä tehnyt enää agilityä ja Metka taas teloi itsensä ja saikutti turhauttavan usein. Suomessa ei oikein vaikuttanut olevan mieluisia pentueita ja niinpä katselin ulkomaiden tarjontaa. Toiveena oli tuontinarttu myös siitä syystä, että haaveilin yhä edelleen kasvattamisesta ja ulkomailta tuodun koiran kautta saisi vierasta verta Suomen bc-kantaan. Eräässä Facebook-ryhmässä vastaan tuli Leijan pentue ja se vaikutti kiinnostavalta. Laitoin kasvattajalle viestiä, jäin odottamaan pentueen syntymää ja alun perin minulle ei pentua riittänyt. Peruutuksen vuoksi tilanne muuttui ja sain hakea Leijan kotiin tammikuussa 2020 Puolan Gdanskista.

Leija omaa vahvan luonteen ollen melko tulinen ja kovapäinenkin tyttö. Leija on kohtalaisen ohjaajakova koira ja toteaa palautteeseen lähinnä, että what ever. Se on suuren työmoottorin omaava, tasapainoinen, hyvähermoinen ja avoin koira ja säilyttänyt lapsekkuuden, mikä on minusta hauskaa. Leija ei ole Metkan tapaan tosikko vaan varsin huumorintajuinen hassuttelija ja sille saa nauraa harva se päivä. Mielestäni Leija onkin semmoinen "peruskoira": touhukas, utelias, leikkisä ja ihmisläheinen. Se on kotikoirana äärimmäisen helppo ja huomaamaton ja enimmäkseen nukkuu, toisinaan leikkii itsekseen. Leijalla on kuitenkin paha tapa puuttua muiden koirien tekemisiin ja "sanoa sanottavansa". Jos Leija eläisi luonnossa, olisi se varmaankin joku alfanaaras, joka lisääntyisi ja omistaisi kaikki resurssit.

Ihmisiä kohtaan Leija on erittäin ystävällinen ja avoin, mutta koirien suhteen omanarvontuntoinen. Se arvostaa omaa tilaa ja odottaa tiettyä käytöstä, mutta voi ihan hyvin alkaa leikkimään muiden koirien kanssa. Leija on hyvin vahvasti minun koirani: minä olen sille tärkeintä maailmassa ja Leija mielellään omistaisi kaikkien muidenkin ihmisten huomion. Leija on reaktioissaan nopea, se näkee ja kuulee kaiken. Se reagoi herkästi tiettyihin ärsykkeisiin ja saattaa muun muassa hihnassa ollessaan vastata rähjääville koirille, ellei sille anna nameja reagoimattomuudesta. Se ei siis ole ympäristön suhteen niin välinpitämätön kuin esimerkiksi Metka. Leijan kanssa on silti vaivatonta liikkua missä vain ja viedä mihin tahansa, eivätkä mitkään tilanteet jää sille päälle taikka muistiin. Leija sopeutuu helposti erilaisiin tilanteisiin ja on missä tahansa kuin kotonaan. Leija voi rynnätä riistan perään näkölähdöllä, mutta nykyään sen saa aika hyvin kutsumalla takaisin. Lenkeillä neiti on kova käyttämään nenäänsä, tekemään omia sukelluksiaan metsään ja se voi irrota hyvinkin kauas. Leija on Metkan tapaan asunut 1,5 vuotta elämästään Espanjan vilinässä, jossa on jatkuvasti ärsykkeitä, ääniä, ihmisiä ja muita koiria ja se on matkustanut neljä kertaa lentokoneen ruumassakin. Elimme Espanjassa kaupunkiolosuhteissa lämpimässä ilmastossa pääasiassa lenkkeillen eikä koirilla ollut siellä ikinä mitään ongelmia ja ne olivat samanlaisia kuin Suomessakin. Olen siis varsin tyytyväinen Leijan hermorakenteeseen ja sopeutumiskykyyn.

Leija on ollut tähän saakka täysin terve ja se onkin fyysisesti erittäin kestävää mallia. Vajaa viisivuotiaana sillä todettiin lievä hauisjänteen tulehdus vasemmassa etujalassa, mutta se saatiin muutamassa viikossa kuntoutettua. Yksi tummunut etuhammas siltä on poistettu hammaskiven puhdistusoperaation yhteydessä. Hampaaseen oli ilmeisesti joskus kohdistunut jokin isku ja se oli lakannut toimimasta. Leija on aina ollut kaikkiruokainen ja hyvämahainen ja muutenkin pysynyt kunnossa. Leijan vasemmassa silmässä on uvean kysta; pikkuruinen, silmän liikkeiden mukaan liikehtivä ruskea pallo, joka sijainnistaan johtuen ei varmastikaan vaikuta koiran näkökykyyn tai vaivaa Leijaa muutenkaan eikä sillä ole vaikutusta jalostuskäyttöön, kunhan uroksella ei samaista muutosta ole. Kysta voi jossain vaiheessa myös hävitä. 

Mainittakoon vielä, että kesällä 2023 Leija kuuli normi lenkkireitillämme laukauksen aivan yllättäen, aivan läheltä, jota se säikähti ja on sen jälkeen ahdistunut kuullessaan laukauksia muistuttavia ääniä. Samana vuonna Fuengirolassa kesken iltalenkin aivan vierestämme rannalta laukaistiin ilotulitus odottamattomana aikana ja Leija säikähti sitä. Ennen näitä episodeja Leija ei ollut reagoinut mihinkään ääniin, joten uskoisin, että nuo todella yllättäen ja läheltä tulleet pamahdukset säikäyttivät sen perinpohjaisesti. Olen paljon pohtinut asiaa, mutta en tässä tapauksessa - näin myöhään esiin tullessaan ja kahden ääripäätapauksen jälkeen - usko perinnölliseen ääniherkkyyteen eikä käytös ole yleistynyt muihin ääniin. Joka tapauksessa on hyvä avoimesti tuoda asia ilmi. 

Harrastuskoirana Leija on huikean hyvä, varmaankin tähän astisista omista koiristani paras. Leijan kanssa on nuorena tehty tokon alkeita ja siitä olisi varmasti tullut kiva tokokoira, jos minä vielä haluaisin lajia harrastaa. Toisinaan teen Leijan kanssa tokojuttuja ja se on erittäin keskittymiskykyinen ja innokas. Se ei kiihdy tai ääntele yhtään, vaan on täydellisessä mielentilassa, jopa rauhallinen, mutta tekee silti vauhdikkaasti. Agilityssä Leija on erittäin nopea, liikkuu kauniisti ja vaivattomasti, kääntyy pennin päällä, kiihdyttää nopeasti ja hyppää helposti. Se on melko järkevä menijä, mutta jonkin verran pudottelee rimoja, mihin saa puuttua. Leijan kanssa on ihana aksata, vaikka kiihkeytensä ja nopeutensa vuoksi se ei ole helppo agilitykoira. Se on kuitenkin innokas ja yritteliäs, ei koskaan luovuta, paineistu tai ahdistu, oppii nopeasti, on keskittymiskykyinen, leikkii raivokkaasti leluilla ja on ahne myös namipalkan suhteen. Leija kuuluu äänekkäisiin agilitykoiriin ja suorittaessaan haukkuu/kiljuu. Olemme kisanneet vielä melko vähän, sillä pari vuotta meni Espanjassa, mutta olemme toki taas Suomeen asetuttuamme aktivoituneet silläkin saralla. Jos kuvailisin Leijaa agilitykoirana kahdella sanalla, olisivat ne varmaankin kevyt ja nopea.

Paimennusta Leijan kanssa on kokeiltu pari kertaa ja se lähti melko luonnostaan kokoamaan lampaita ja tuomaan niitä ohjaajalle. Selkeästi sillä oli hommaan kiinnostusta ja taipumusta ja olisi mukava päästä paimentelemaan säännöllisesti.